1970-luvun poliittisessa trillerissä All the President’s Men on painostava kohtaus, jossa Robert Redfordin näyttelemä toimittaja jututtaa salaista tietolähdettään parkkihallin hämärässä. Kelmeä valaistus jättää betonipilarin varjossa seisovan hahmon kasvot hämärän peittoon, ja hallissa kaikuva viheltely saa miehet vilkuilemaan hermostuneesti olkansa yli.
Yllä kuvailtu kohtaus on ääriesimerkki pysäköintihalleihin liittyvistä mielikuvista. Todellisuudessa monikaan meistä ei parkkihallissa asioidessaan välitä valtionsalaisuuksia tai pelkää henkensä edestä. Useimmat lienevät silti sitä mieltä, että parkkihallit ovat joko epäkiinnostavia, kolkkoja tai pahimmassa tapauksessa pelottavia paikkoja. Niihin hurautetaan sisään ja niistä ulos, eikä kenelläkään ole aihetta norkoilla niissä sen enempää – ainakaan jos on puhtaat jauhot pussissa. Parkkihalleihin liittyviä negatiivisia mielleyhtymiä on hyödynnetty leikkimielisesti myös Teknologiakiinteistöjen viestinnässä.
Mikään laki ei määrää, että parkkihallien on pakko olla kamalia ja ankeita luolia.
Olivatpa ne kuinka epäkiinnostavia tahansa, pysäköintilaitokset ovat nykytilanteessa välttämätön osa rakennettua kaupunkiympäristöä. Jo asemakaava määrää, kuinka paljon autopaikkoja tulee rakennuspinta-alaan suhteutettuna olla, ja tiiviillä keskusta-alueilla kadunvarsipaikat eivät yksinkertaisesti riitä. Välttämättömyydestään huolimatta parkkihallit kuuluvat rakennettujen ympäristöjen paarialuokkaan. Niissä halutaan oleilla mahdollisimman vähän, eikä niiden viihtyisyyteen ole perinteisesti juuri panostettu.
Mikään laki tai asetus ei kuitenkaan määrää, että parkkihallien on pakko olla kamalia ja ankeita luolia. Viime vuosina monissa uusissa parkkihallihankkeissa on kiinnitetty aiempaa enemmän huomioita tilojen kiinnostavuuteen. Kun parkkihalleissa asioiminen on monille pakollinen osa arkea, on järkevää satsata myös niihin.
Optimisti voisi väittää parkkihalleissa piilevän suurta potentiaalia!
Kyynikko voisi sanoa, että rima ei ole kovin korkealla, mitä tulee parkkihallien viihtyisyyden kohentamiseen. Optimisti taas voisi väittää parkkihalleissa piilevän suurta potentiaalia! Ja koska Teknologiakiinteistöissä riittää optimisteja, on päätetty, että vuonna 2021 DataCityn ja BioCityn alaisessa pysäköintilaitoksessa tulee tapahtumaan jotain uutta ja jännittävää. Tavoite on tehdä epäkiinnostavasta tilasta kiinnostava, näyttävä ja vähemmän pelottava. Miten tämä saavutetaan, jääköön vielä arvoitukseksi. Lisätietoa on luvassa aivan pian.
Vilppu Kuusipalo
Turun Teknologiakiinteistöjen projektikoordinaattori
