­­Heini Aho on turkulainen kuvataiteilija. Hänet kuvattiin Vierailukeskus Joen ja Turun ammattikorkeakoulun kampusrakennuksen väliin sijoittuvalla kansialueella, jonne tulee taideteos.

19.06.2019

Mitä kuvataiteilija tekee tiedepuistossa?

Tämän viikon vastaantulijalle Turun tiedepuisto on melko vieras paikka – vielä.

Kuka olet ja mitä teet täällä?
Olen Turussa asuva kuvataiteilija Heini Aho. Olen käymässä täällä tiedepuistossa, koska osallistuin KampusART-taideohjelman taiteellisen työryhmän kokoukseen Teknologiakiinteistöjen toimistolla.  

Mikä on KampusART?
KampusArt on Teknologiakiinteistöjen ja Turun ammattikorkeakoulun yhteinen taideohjelma, tarkoituksena on tuoda Turun tiedepuistoon korkeatasoista ja kiinnostavaa nykytaidetta. Taidetta tulee Turun ammattikorkeakoululle parhaillaan rakennettavaan kampusrakennukseen sekä sen ja Vierailukeskus Joen väliselle kansialueelle. Hankkeessa on tällä hetkellä meneillään portfoliohaku, johon taiteilijat tai taiteelliset työryhmät voivat lähettää materiaalia. KampusART on iso ja hieno projekti, ja odotamme innolla teosehdotuksia. Tulevaisuudessa myös teosten valmistuminen ja niiden ripustaminen paikalleen tulee olemaan hieno hetki. En ole ennen ollut mukana vastaavassa työryhmässä, mikä tekee tästä erityisen kiinnostavaa.

Hankkeessa on tällä hetkellä meneillään portfoliohaku, johon taiteilijat tai taiteelliset työryhmät voivat lähettää materiaalia. 

Minkälaisia työpäiväsi ovat?
Päiväni rakentuvat pitkälti työn alla olevien projektien mukaan. Suuri osa työstäni on pohtimista ja suunnittelua, jota teen pääasiassa yksin. Seuraava vaihe on teknisten haasteiden ratkominen joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Tämän jälkeen on vuorossa teosten konkreettinen työstö, joka johtaa aina johonkin muuhun lopputulokseen kuin luonnosvaiheessa ajattelin.

Tärkeä osa työskentelyä ovat myös tiiviit yhteistyöt, joissa ryhmästä riippuen mietitään kriittisesti yhdessä tai annetaan vain työn viedä mukanaan. Olen ollut vuodesta 2011 kansainvälisen Videokaffe -kollektiivin jäsenen. Ryhmän perusidea on, että jokainen tuo omat taitonsa yhteiseen pöytään ja yhdessä saavutetaan jotain uutta. Työskentelin viime vuonna intensiivisesti kahden performanssitaiteilijan kanssa Naapurihmasto -työryhmässä. Yhteistyö oli hyvin luontevaa, mutta rakenteeltaan aika erilaista kuin oma työskentely työhuoneella.

Mitä työstät tällä hetkellä?
Minulla on tällä hetkellä työn alla monta näyttelyä sekä muita projekteja. Teen parhaillani julkista teosta Turkuun valmistuvaan T3-sairaalaan. Syksyllä töitäni on esillä Wäinö Aaltosen museon sekä Aboa Vetus & Ars Novan ryhmänäyttelyissä. Ensi vuoden helmikuussa minulla on yksityisnäyttely Galerie Anhavassa Helsingissä.

Taisin tietää jo varsin nuorena haluavani taiteilijaksi.

Minkälainen tausta sinulla on?
Taisin tietää jo varsin nuorena haluavani taiteilijaksi. Piirsin paljon ja kävin taide-, savi- sekä valokuvapajoissa lapsesta lähtien. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan Turun Taideakatemiaan. Valitsin kuvanveiston linjan, koska olen aina kokenut tilallisen työskentelyn ja ideoiden käsillä muovaamisen omakseni. Valmistuttuani taiteilijaksi tein töitä työhuoneella, hain jonkinlaista rutiinia ja mieltä työskentelyyn. Viiden vuoden työhuoneella työskentelyn jälkeen jatkoin maisteriopintoihin Helsingin kuvataideakatemiaan. Itsenäinen työskentely riitti ja halusin kriittistä ajatusten vaihtoa sekä uutta virtaa omaan tekemiseen. Sitä jatko-opinnot kyllä tarjosivat!

Mitkä ovat tähänastisen urasi huippuhetkiä?
Suomen Taideyhdistys myönsi minulle William Thuring palkinnon vuonna 2016. Palkinto myönnetään vuosittain yhdelle alle 45-vuotiaalle kuvataiteilijalle. Muistan kysyneeni asiasta soittaneelta taideyhdistyksen sihteeriltä (tosissani), että tulikohan puhelu oikealle henkilölle. Tällaiset uutiset ovat aina yllätyksiä.

Näyttelykutsut ovat aina inspiroivia. Näyttely kahden kollegan kanssa Helsingin Taidehallissa vuonna 2014 oli jotakin uutta. Tapasimme toisiamme tiiviisti kahden vuoden ajan ja tuotimme myös näyttelyn yhteydessä valmistuneen kirjan Bon Sauvage.  Näyttelykutsu Galerie Anhavaan vuonna 2017 oli tärkeä, ja ulkomaiset taidemessut saman gallerian kanssa hyvin kiinnostavia.

Tärkeimpiä hetkiä työskentelyssä ovat kuitenkin kohtaamiset ihmisten kanssa, joita teokset ovat puhutelleet tai koskettaneet. Vaikka en keksikään toista yhtä monipuolista ja haastavaa työtä, en kuitenkaan tee teoksia vain itselleni.

Parasta juuri nyt?
Tulin vastikään Örebrosta Ruotsista, jossa rakensin teoksen paikan päällä Open Art -nimiseen biennaaliin. Tiukan ja omalla tavallaan paineisen työjakson päätteeksi on todella helpottavaa, mutta myös hyvin vaikeaa, irtautua työstä ja heittäytyä kesälomaan lasten kanssa. Tällä hetkellä kuitenkin lämpimät kesäillat ja lomalta tuntuvat hetket ovat parasta.

Pyörä, bussi, auto vai omat jalat?
Pidän kovasti kävelemisestä, koska maisemat vaihtuvat hitaasti ja ajatuksille on tilaa jopa liikenteen keskellä. Lasten kanssa pyöräilen.

Jos minä saisin päättää, jokainen ihminen olisi rakastettu ja arvokkuudella kohdeltu.

Täydennä lausetta: Jos minä saisin päättää…
…jokainen ihminen olisi rakastettu ja arvokkuudella kohdeltu. Tämä ihminen ottaisi vastuun teoistaan sekä luonnosta ja eläimistä ympärillämme.

Lempipaikkasi Turun tiedepuistossa?
En tunne aluetta kovin hyvin, Turun ammattikorkeakoululle rakennettavasta kampusrakennuksesta tulee varmasti hieno!

Terveisesi muille täällä liikkuville ihmisille?
Seuratkaa KampusART-hankkeen etenemistä Instagramissa ja hankkeen verkkosivuilta!

Kuinka vietät juhannusta?
En ole suunnitellut mitään erityistä, ystäväperhe saattaa kyllä tulla kylään. Meillä on iso puutarha, ja on mahtavaa oleskella siellä kaupungin hiljetessä. Juhannusaattona ympäröivä hiljaisuus on huumaavaa ja olo on kuin mökillä olisi keskellä kaupunkia. 

Lue myös:

Onnellinen mies
Vedenpuhdistuksen pioneeri
Anastasia ja Petra, generalistit uravalmennuksessa

Viikon vastaantulija -sarjassa kohdataan Turun tiedepuistossa työskenteleviä tai liikkuvia ihmisiä.

Ota yhteyttä