Teknologiakiinteistöjen juristi Maaria Salmenpohja vietti kiireisen päivän yhtiön aulapalveluissa.

19.05.2021

Vierivä lakimies ei sammaloidu

Mitä tapahtuu, kun yhtiölakimies hyppää päiväksi palveluasiantuntijan tehtäviin aulapalveluihin? Saavatko kaikki avaimensa ja miten käy vessapaperia odottavan asiakkaan?

Kello on 08:02:37. On ensimmäinen työpäiväni BioCityn aulapalvelussa. Olen myöhässä. Saavun toimistolle parahiksi esimieheni Minnan lempeän katseen alle. Ei haittaa, kriittiset hoidettu, kyllä sä pärjäät. Toimin siis tämän päivän tehtävänkierrossa palveluasiantuntijana varsinaisen palvelutiimin ollessa koulutuspäivällä ja olen jo nyt, kolme minuuttia vuoroni alettua, takki ihan tyhjä (ja auki).

Klo 8:12 – Joku nykii toimiston ovea! Katselen hetken ympärilleni kartoittaen sopivaa piilopaikkaa, vaikka ymmärrän tulleeni nähdyksi. Siis hymy huulilla tulta päin. Avaimen ohjelmointi onnistuu taas huomenna, joten saattelen henkilön matkaan hyvän työpäivän toivotuksin.

Yksi neljästä puhelimesta soi.

Klo 9:45 – Yksi neljästä puhelimesta soi. Vuokralainen on varannut epähuomiossa neuvottelutilan väärälle päivälle eikä tilavarauksen muuttaminen netin kautta onnistu. Muutan varauksen ja lähetän vielä sähköpostin onnistuneesta muutoksesta vuokralaiselle. Vastaukseksi saan päivän ensimmäinen hymynaaman!

Iloni on tuurata tänään myös yhtiölakimiestä, jonka pakollinen Teams-palaveri katkaisee hyvin alkaneen palveluflow’ni. Tietojenkäsittelysopimus saadaan yhteistyökykyisen vuokralaisen kanssa hiottua kuitenkin lähes allekirjoitusvalmiiksi ja kirmaan rinta rottingilla takaisin oikeisiin töihini.

Klo 10.47 – Yksi niistä soi, joko taas! Vuokralainen on kirjaimellisesti hädissään, koska WC-paperi on loppu. Paketti talouslambia kainaloon ja kohti Werstasta. Hikipisarat palkitaan kiitoksilla ja hymyllä. Tunnen rinnassani jo aiemmin tänään esiintynyttä omituista hyvyyden läikähtelyä. En ole aivan varma, mutta saatan pitää tästä tunteesta.

Klo 11:33 – Sympaattinen urakoitsija tulee noutamaan etukäteen tilaamaansa avaimen. Vain muutamaa hetkeä myöhemmin havaitsen saman hahmon ylittävän BioCityn lasikattoa 8. kerroksen korkeudessa! En yksinkertaisesti ehdi miettiä sitä, annoinko hänelle varmasti oikean kulkulätkän…

Klo 12:07 – Käyn laittamassa Mauno Koivisto -keskuksen etukäteen varatun kokoustilan kuntoon. Tuttu homma, vähän kuin kotona: valot päälle, paikkojen silmäily, vettä kannuun, ovi oikeaan asentoon. Taulutussien kuntocheck ja asettelu inspiroivaan muodostelmaan puhujan pöydälle. Toivottavasti kokous oli onnistunut!

Liityn yhtiölakimiehen päivän toiseen pakolliseen Teamsiin pahasti myöhässä, koska kaikkea (lue: melkein mitään) ei tässä työssä voi aikatauluttaa ennakkoon. Palaveri osoittautuu yhdeksi kevään merkittävimmistä ja saan supervoimaa jatkaa loppupäivän haasteisiin.

Klo 13:49 – Puhelin soi, jälleen. Asialla on ”Moottorisängyn kadonneen kaukosäätimen metsästäjä”. Tapahtumasta voisi kirjoittaa kahdeksanosaisen romaanisarjan, mutta kun säädin löytyy ja on lopulta oikealla omistajallaan vuolaitten kiitosten kera, on aika unohtaa pulitserit ja noopelit ja tarttua seuraavaan työpäivän opukseen.  

Klo 14:59 – Ja se opus on …

Klo 15:00 – … Toimiston kasvomaskit. Ne olla loppu. Slut. Gone. Fini! Ja tietysti sillä hetkellä Tarkkiksen jengi (ylläpidon pojat <3) on suojan tarpeessa. Juoksen Jokeen. Juoksen takaisin BioCityyn. Juoksen kaikkialle. Paikalla olevat nauravat. Toimitusjohtaja päivittelee partansa takana. Koluan lopulta kaikki toimiston kaapit tuloksena yksi vaivainen avattu maskirasia. Näillä nyt mennään ja huomenna haetaan lisää. Ei tässäkään ole hätää, kaikille riittää. Enää tunti, sitten pääsen kotiin. [Maskeja oli laatikkokaupalla varastossa, ihan siellä missä pitikin.]

Arvostan ja ymmärrän palveluasiantuntijoidemme tehtäviä ja työpäivää nyt aivan uudella tavalla ja olisin koska tahansa valmis tarttumaan toimeen uudelleen.

Epilogi: Edellä on vain murto-osa päivän aikana suorittamistani tehtävistä. Lisäksi verkostoiduin, omaksuin uusia työtapoja, tutustuin vuokralaisiin, ratkaisin, ideoin ja innovoin. Kävelin ja juoksin lähes 10.000 askelta normaalin 2.000 sijaan. Tärkeimpänä: arvostan ja ymmärrän palveluasiantuntijoidemme tehtäviä ja työpäivää nyt aivan uudella tavalla ja olisin koska tahansa valmis tarttumaan toimeen uudelleen.

Maaria Salmenpohja

Ota yhteyttä